16.1.2012

Viime keskiviikosta asti olen perseillyt niin paljon, että sen lopettaminen alkaa tuntua jo mahdottomalta. Jäätelöä,  leivoksia, sipsejä, alkoholia ja lisää jäätelöä, enkä ole edes vaivautunut oksentamaan kuin murto-osan noista. Huomenna on pakko yrittää saada tämä mässäys loppumaan. Jo ihan vaan senkin takia että olo alkaa olla niin helvetin huono, ja vatsa on turvoksissa koko ajan. Lisäksi en halua olla enää luuseriläskijokapainankohtavitun100kiloa, koska mun itsetunto on niin pajon huonompi ja olo on rauhattomampi nyt, kuin silloin joskus kun onnistun olemaan vaikka viikon ilman mitään suurempia repsahduksia tai ahmimista, sillä tidän että repsahdus jää mulla päälle, ja kohta huomaan vetäväni konvehtirasian vuoden jokaisena päivänä. Samoin käy onneksi myös silloin kun liikun ja syön vähän; panokset kovenee päivien myötä, ja liikun lisää ja syön viellä vähemmän. Kunnes taas repsahan ja ''kaikki on pilalla''. Vihaan kun olen tällainen ''kaikki tai ei mitään'' -ihminen.. Ainoastaan paastolla tunnen olevani turvassa, kun silloin En Saa Syödä Mitään!! Mutta kun kysyn itseltäni kaupassa ''mitä haluasin syödä?'', niin tiedän jo vastauksen; Haluan kaiken. Mutta kun ''Kaikki'' ei ole kevyttä. ''Kaikesta'' tulee huono olo. Ja ''kaikki'' Lihottaa minusta manaatin.