Juttu on siis niin että mun tyylitajussa ei oo mitään vikaa, ja vaikka tyylini onkin erikoinen, se ei pääse edes lähelle sitä mitä haluaisin sen olevan, sillä tiedostan erittäin hyvin että olen liian iso ollakseni cool. Tai sitten se on se etten kuitenkaan ole tarpeeksi cool ollakseni iso. (=siltä varalta että joku heittää mua kohta Beth Ditto-kortilla silmien väliin ja joudun syömään sanani suklaakuorrutteella..) Tuntuu, että teen mitä tahansa tyylilleni, se näyttää muiden silmissä tältä; A) läski tyttö mekossa, hieno mekko, mutta toi tyttö on kyllä vähän liikaa.. b) lihava nainen hameessa, vähän on lyhyt tuo hame, ei tuollaisia reisiä kyllä kehtaisi esitellä.. C) kato äiti, Perse (housuissa)!!! d) yritän pukeutua tyylittömän väliinpitämättömästi, niinkuin luiset ystäväni, sillä poikkeuksella että ystäväni näyttävät hyviltä ja minä dorkalta. e) pukeudun muka kovinkin androgyynisti, mutta pilaan senkin koska lantioni tarvitsee kolme kaistaa ja pyörätien käyttöönsä kävellessäni ostamaan lisää jäätelöä.
Kyllä, minä uskon itsetuntoon kaikkivaltiaaseen, hymyn ja upeuden luojaan, joka sikisee omasta päästä, MUTTA itsetunto rakoilee aina tällaisina aikoina tai kun kiloja tulee lisää, ja mielelläni hairahdan pimeälle puolelle, jos saan helpon ja nopean vastauksen, jonka keksin itse jo ennen kun ehdin edes kysyä. Laiha. Laiha. Laiha. Puoli sielua luisevasta takapuolesta ja hoikista käsivarsista. Kokonainen litteästä mahasta.
...Toki voin myös yrittää pukea haimankatkuisen sisäisen kauneuteni puvunkenkiin ja knalliin, vaan enpä usko että se toimisi.
Nyt siirryn hetkeksi häpeämään olemustani, ja syömään pelkkiä sormenkynsiä (tietysti omiani, ja vain sillä ehdolla että että kaloreita ei tule enempää kuin 300 per viikko. )
(joskus olisi kivaa näyttää vaikka tältä)
